Hoi!

Piti oikein tarkistaa mitä viimeksi on kirjoittanut ettei tule toistoa. Vaikka raportoitavaa on varsin marginaalisesti niin laitetaan nyt kuitenkin että pysytään ajantasalla. Tällä hetkellä katsellaan BB:tä töllöstä ja mietin ääneen että mitähän sitä kirjottaisi. Paulan kommentti: ”Vettä sataa ja Paula leikkii karhua talviunilla.” Alla aihetodiste ensimmäisestä:



Annan ja Kevinin uusi kämppä Coogeella oli oikein särmä – puulattiat, korkeat huoneet, iso kuin mikä ja hieno näköala omakotitalojen verhoamille kukkuloille, niin ja taisihan siellä ikkunan reunassa näkyä Tyynivaltamerikin. Valitettavasti näköalasta ei siinä valaistuksessa ja kelissä saanut kuvaa, tyydyin siis napsimaan kuvia tuttuista, joita paikalla olikin melko paljon, meininkikin ajoittain oikein reipasta.


Paula, Janiika ja Hilkka


Justin, Tomi, Juha ja Paula

Juhannusviikko meni minun osalta vaihteeksi Orangessa, jossa olisi muutamana aamuna tarvinnut tosissaan skrabaa auton ikkunoihin. Tällä hetkellä näyttäisi jopa mahdolliselta ettei ihan heti edes tarvitsisi mennä takaisin. Päälimmäiseksi palautui taas mieleen hotellien aamupalat, vaihtoehtoina on tuhdit pekoni, kananmuna ja makkarasetti tai murot. Kahden aamun jälkeen kävin kaupasta ostamassa leipää ja vedin aamupalat huoneessa, silläkin uhalla että päivän ensimmäinen kahvikuppi oli murukahvia.

Anna on jo kohta ollut kaks viikkoa kesäisessä Suomessa. Hilkka lähti lauantaina viemään Iania näytille kotiin, he ovat poissa kuvioista viitisen viikkoa. Niko lähtee kolmeksi viikoksi huomenna. Toivottavasti reissut menee hyvin ja sitä rataa. Hiljaisempaa on Newtownissa.

Juhannuspäivänä valmistettiin (Paulan kantaessa päävastuun) meillä maukas kala-ateria Jamien ohjeen mukaan flathead fileistä. Michaela ja Juha olivat mukana nauttimassa. Hieman myöhemmin Niko liittyi seuraan oltuaan koko päivän pomonsa häissä, jossa oli selvästi nautittu virvokkeita ja varmaan myös vähän ruokaa. Tytöt halusivat tanssimaan Retroon mihin myös menimme. Juha meni vielä pidemmälle.


Paula kotikulmilla


Ruoanlaittoa


Seurustelua

Saihan sitä jotain kirjoitetuksi kun oikein yritti.

Lounastauko

Vetelin juuri lounaaksi karjalanpiirakoita, joita Paula paistoi keskiviikkona. Aika herkkua oli. Lisäksi minua on tällä viikolla hellitty kouluruokien klassikolla, kanaviilokilla. Tosin tämä kotiversio oli aika monta kertaa maukkaampaa.

Sunnuntaina sitten taas lähden reissuun, jep Orangeen taas, joten kovin eksoottisesta reissusta ei voitane puhua. Tänään tarvitsisi kerätä voimia elpyilemällä. Viikolla monta iltaa on menny hieman turhan myöhäseen. Normi tiistain ja torstain lisäksi keskiviikkona piti käydä syömässä duunikaverin kanssa, joka oli käymässä Perthin toimistolta.

Tunutuu että täällä sataa koko ajan. Ilmeisesti Suomessakin säät on vähän rauhoittuneet niistä viime viikon helteistä. Siitä tulikin mieleen että latailin pari näppärää add-onia mun firefoxiin. Toinen niistä pyöritää selaimen statusbarissa haluamiesi kaupunkien säätietoja ja toinen näyttää kellonajat eri paikoissa.

Takaisin hommiin...

Arkeen paluu

Teksti kirjoitettu maanantaina 11.06.2007

Ensimmäinen arkiviikko hääsysteemien jälkeen on takana. Totuttelua niin kotona kuin toimistollakin, mutta ihan hyvällä fiiliksellä ollaan oltu. Talvi on nyt todellakin täällä ja varustelu onkin ollut yksi viikon teemoja.

Töissä aika meni yllättävän kivuttomasti, kahlasin meilit läpi, hoidin itseni ajantasalle kaikkien projektien suhteen ja tietysti sain kertoilla kuulumiset jokaiselle erikseen. Duunin perjantaibisseillä ens kerralla olis tarkoitus vastaanottaa viralliset firman onnentoivotukset ja näyttää ehkä joitakin fotoja.

Paulan opiskelurintamalta on tipahdellut hyviä uutisia niin ettei meinaa perässä pysyä. Molemmat Suomessa tehdyt tentit meni läpi ja lisäksi Paukku on hyväksytty Sydneyn yliopistoon tekemään post graduate opintoja aiheesta International Public Health. Helmi homma, siitä hyvästä saa toki maksaa hieman.

Arkeen paluuta on loiventanut kolmen päivän viikonloppu, kiitos kuningattarelle. Lauantaina shopattiin Broadwaylla ja sunnuntaina Bondi Junctionilla, vuotaviin nurkkiin ja hyiseen viimaan on nyt varustauduttu mm. tohveleilla, aamutakeilla, sateenvarjoilla ja villapaidalla. Henkistä talvea varten ostimme halvan DVD soittimen ja 3 tuotantokautta rimistä & rakkautta sekä Ozin ekan kauden. Kaikkien näiden järkiostosten lisäksi mukaan toki tarttui Paulalle mekkoa yms. kivaa.


Oiva shoppailukeli

Lauantaina käytiin myös kevyesti ulkona, illallistamassa Hilkan, Ianin, Brianin ja Natashan kanssa ja sen jälkeen irkkupubissa Juhan kanssa. Koko viikonlopun oli aikeissa lähteä whale watchaamaan, mutta sateinen keli, muut kiireet ja tänään aamu-unisuus veivät voiton. Sen sijaan kävimme särmästi aamulenkillä ja sitten suuntasimme keskustaan jossa pyörii 2½ viikon ajan Sydneyn filmifestivaali. Leffoja on kaamea läjä, joista kiinnostaviakin löytyi monta, mutta esityksiä on yleensä vain yksi per leffa ja suuri osa arkena päivällä. Yhdessä meidän on tarkoitus tsekat kolme leffaa, Paula toki saattaa käydä väijymässä enemmänkin. Tänään nähtiin State Theatressa Bella, tyylikäs leffa ja kaunis tarina, ei toki mitään elämää suurempaa mutta normihuttua selkeästi parempi. Lisäksi puitteet olivat tosi komeat.


State Theatre

Leffan jälkeen käveltiin taas ympäriinsä muutaman tunnin ajan, Oxford Streetillä ja Surry Hillsissä. Tarkoitus oli mennä syömään, mutta loppuen lopulta oltiin takaisin tutuilla kulmilla Newtownissa ja mielikuvituksellisesti päädyimme yhteen peruskuppilaan King Streetille.


Uusi villapaita

Ens viikonloppuna on Annan tuparit Coogeella. Samalla on tarkoitus juhlistaa useampiakin synttäreitä ja muita merkkitapahtumia viimeisen kuukauden ajalta. Sen jälkeen porukka onkin hajallaan parin kuukauden ajan, kun vuorotellen joku on Suomessa käymässä.

Juurinaineet

Toukokuun 11. päivä lähdin kohti Suomea, mukanani vakaa aikomus päästä naimisiin. Onnistuttiin ja uskoisin että bileet oli aika onnistuneet. Kuvasarjaa voi käydä katsomassa täällä. Jos jollain löytyy intoa laittaa lisää kuvia nettiin niin se olisi kiva tai vaikka meilata yksittäisiä helmiä mulle niin laittelen niitä eteepäin.

Saapuessani lauantaina lentokentälle Paula oli vastassa, mutta jo parkkipaikalla epämääräinen roskajoukko rynni esiin ja sitten mentiin. Polttarit, burning party (DJ Tiksa), meni hyvin ja naamakin saatiin taas kuntoon häihin mennessä. Ohjelmassa oli mm. modelointia, paltsihengautusta ja BX:n mälläyksen rekonstruktointi.


Warming up


Shooting

Mallikansion saa nähdä kysymällä, tosin saattaa olla että se on lainassa jollain Sydneyn johtavalla muotihuoneella. Sunnuntaina chillattiin ja pelailtiin pokeria Kimpitiellä ja kaikkein kovakuntoisimmat jaksoivat vielä katsoa illalla lätkäfinaalin.

Viikolla viimeisteltiin hääjärjestelyjä, käytiin papin puheilla, ehdin pelata yhden TARan pelinkin (jossa pidin nollan huom.) ja tapasin ihmisiä. Anna ja Pekka majoittivat meitä koko viikon, mistä suuri kiitos heille. On varmasti hieman rasittavaa nähdä kun kaverit höösäävät hääjärjestelyjä, mutta uskon että vielä hieman rasittavampaa on nähdä sitä omassa kodissa.

Häiden jälkeen koukattiin Sydneyn kautta häämatkalle Uuteen Kaledoniaan.
Reissu jakautui kahteen eri teemaan, aluksi ansaittua elpyilyä Isle De Pinsin paratiisisaarella ja lopuksi hengailua pääkaupunki Noumeassa.

Isle De Pins oli rauhallisuudessaan kuin luotu elpyilyyn. Saarella on vain muutama kylä missä paikalliset alkuperäiset, kanakit, asuvat ja sitten harvaksellaan ympäri saarta bungalowihotelleja. Vielä kun osuimme paikalle sesongin ulkopuolella, välillä kirjaimellisesti meillä oli oma ranta.


"Häikäsee"


Mäntyjä


Uskonnot vierekkäin

Oli hieman kun olisi ollut landella, kaikkialle, kuten parin kilsan päähän kyläkauppaan, poljettiin fillarilla ja vastaantulijat moikkalivat tuttavallisesti. Tietysti maattiin auringossa ja snorklailtiin koralleilla, mikä olikin aika jännää. Pimeän tultua notkuttiin ja safkailtiin hotellilla. Viikonloppuna oli Vaon kylässä paikalliset markkinat, jossa myytiin kaikenlaista, musisoitiin, tansittiin ja syötiin. Paikalliset isännät näyttivät käyvän takakontilla ihan niin kuin Suomessakin.


Leijan lennätystä


Kojut


"Tuu poju meille hommiin"


Isle De Pinsin kuuluisia etanoita


Perinnetanssi ja perinnease

Matka jatkui Noumeaan, joka on Uuden Kaledonian pääkaupunki. Reilu puolet saariston parista sadan tuhannen asukkaan väestöstä asuu siellä. Kaupunki ei siis ole suuren suuri ja ehdimme ottaa sen haltuun reissun aikana. Noumeassa näkyikin sitten kanakkien lisäksi toista kansan osaa eli ranskalaisten jälkeläisiä. Meille tyypilliseen tapaan käveltiin pitkiä lenkkejä ympäri kaupunkia ja kuten aina eksyttiin alueille jossa normituristin mielestä ei varmasti ollut mitään nähtävää, kuten aikuiskoulutuskeskuksen käsityöläisopiston takapihalle


Kirkko


Torstaitori


Katunäkymää

Sitten tietysti syötiin paljon ja usein. Kielen ja korkean hintatason lisäksi safkassa ranskalaisen perinteen huomasi ehkä parhaiten. Esillä ollut historia keskittyi lähinnä kanakkikulttuuriin, johon oli jo saatu hieman tuntumaa Isle De Pinsillä. Historiallista perspektiiviä haimme kunnon turistien lailla museosta ja kulttuurikeskuksesta.



Kylttyyriä


"Ihanaa!!"

Nyt ollaankin sitten takaisin Sydneyssä ja arki odottaa kulman takana. Akut on ihan tikissä eli ehkä sitä taas jaksaa painaa duunissa. Eilen yöllä virittelin serbialaisen nettitv:n tähän koneelle (foorumilta löytyy kaikki) ja katselin, ja kärsin, kun em haaveet voitiin unohtaa. Vielä kun aussien oma poika Hewitt pudotti Niemisen Roland Garrosilla voi kai sanoa että ei ollutkaan suomalaisen urheilun suuri päivä.