Fremantle, Outotec jne.

Eilen oli pitkästä aikaa eka päivä toimistolla. Päivä menikin pääosin meilejä läpikäyden ja matkalaskuja tehdessä. Viime viikon konferenssireissu oli onnistunut, Perthin kupeessa sijaitseva Fremantle on tutustumisen arvoinen alue ja kun vielä duunifrendi Jason on sieltä kotoisin oli minulla erinomainen mahdollisuus livistää opastetulle kierrokselle kesken konferenssin. Jopa työmielessä reissusta jäi käteen muutakin kun kasa kuitteja. Konferenssi on suunnattu laitosten operatiiviselle väelle eli niille jotka oikeasti pyörittää meidän myllyjä. Niinpä tarjolla oli suoria asiakaskontakteja ja blaa blaa.

Toiveissa on myös logosirkuksen loppuminen, kun tuleva uusi nimi Outotec julkaistiin. Tästä kuuli paljon kommenttia ihmisiltä ja kaksijakoista oli. Pahempikin se voisi olla, mutta pointti mikä tuli äidinkielenään englantia puhuvilta että lausuttuna se assosioi outokummun sijaan autoon tai automaatioon on kyllä totta.

Mitähän muuta… No puol miljoonaa tai jotain sydneyläistä kävi juhlimassa 75-vuotiasta Harbour bridgeä 18.3, tosin me emme vaivautuneet. Sydney FC pelasi lyhyen historiansa ensimmäisen kotiottelun Aasian mestareiden liigassa, kun alkulohkon ehdoton ennakkosuosikki japanilainen Urawa Reds tuli kylään. Avausottelun hieno vierasvoitto Shanghaista sai jatkokseen 2-2 tasurin, vaikka harmittavasti Sydney ryssi 2-0 johtonsa. Valitettavasti en päässyt katsomaan, mutta seuraavaan peliin indonesialaista Persik Kediriä vastaan pitää yrittää ehtiä.

Viikonloppu alkoi jo perjantaiaamuna kun raahauduin lentokentältä kotiin. Lensin Perthistä taas vaihteeksi ”punaisen öögan spesiaalilla”.Päivä meni lepäillessä, illalla hengailtiin newtownilaisten kanssa. Lauantaina nähtiin testi-insinööri Lemmelä ennen kuin hän livisti takaisin Suomeen. Sunnuntai oli tehokas päivä - käytiin lenkillä, hoidettiin juoksevia asioita ja käytiin pyörimässä Kings Crossilla.

Niin huom. Paula on aloittanut lukemaan tenttiin.
Eilen illalla tsekattiin Darling Harbourin akvaario. Ollaan me oltu aikaansaapia.

Keskimaa

Tää teksti on kirjoitettu viikon mittaan, ei oo ollu mahdollisuutta päivittää aiemmin.

Reissua pukkaa taas. Istun Christchurchin (NZ) lentokentällä matkalla Dunediniin. Keli taitaa olla kylmempi kun Suomessa, sillä lentoemo saapuessamme kuulutti ilman lämpötilaksi +7C.

Viikko lähti käyntiin varsin alhaisilla kierroksilla, maanantai meni vielä sekä henkisesti että fyysisesti epävakaassa tilassa sohvabileistä toipuessa. Maanantai-illan futishöntsäily oli sitten käänne taas parempaan. Tiistaina koitin kiriä töissä asiat sille tolalle, että kehtaa olla toimistolta pois viikon verran eli ensin on tää Uuden Seelannin visiitti ja sitten messutytöksi Perthiin. Viikonlopun ehtii onneksi olla kotona, tosin testi-insinööri Lemmelä tulee lauantaina Sydneyyn ja olemme lupautuneet majoittamaan hänet yhdeksi yöksi eli varmaan menoa tiedossa silloinkin.

Lauantain bileet olivat varsin onnistuneet.
Sohva Poker Invitationalin lopputulokset:
1. Paul, 50%
2. Ian, 30%
3. Paula, 20%
---------------
4. Otso
5. Mats
6. Niko
7. Amanda
8. Jon
9. Hilkka
Loppupään sijoituksista en oo ihan saletti, mutta jotenkin näin noi ne taisivat mennä. Muutamien viime hetken peruutusten johdosta emme saaneet kahta aloituspöytää, mutta lähes täysi yksi pöytäkin oli jo aika hyvä saavutus. Turnauksen vielä jatkuessa valui muita vieraita paikalle…

• Nanna, saapui jo Matsin kanssa ja jaksoi toimia lähes koko turnauksen ajan jakajana tuoden ihanan professionaalin tunnun turnaukseen, propsit siitä.

• Edellisessä suomi-illassa oli törmätty uusin Newtownilaiseen (käsitettä käytetään maantieteellistä merkitystä laajemmassa kontekstissä) Vilmaan, joka saapui kiwi-avomiehensä (mikäs sen nimi nyt olikaan) kanssa.

• Malttamattomana kahdeksan yövuoron putkea odottanut Michaela toi mukanaan vierailijoita Suomesta Jenny ja Simon

• Perusnaamat Anna, tosin normia ehkä hieman punaisempi, ja Nathalia olivat toki paikalla.

• Lännestä Newtowin läheisyyteen muuttanut Janika tuli myös juhlistamaan onnistunutta muuttoa.

• Justin viihtyi paikalla kunnioitettavan myöhään vaikka Manlyn lauttaa piti mennä “ajamaan” jo aamutuimaan.

• Aivan loppumetreillä, kun porukka alkoi olla jo tamppausfiiliksellä saapuivat Steve ja epäilyttävä saksalainen.

Siinä nuo vieraat taisivat olla, jos unohtui joku niin olen pahoillani.
Ilta jatkui perinteitä kunnioittaen Imperialiin ja Imperialissa.

Palataan vielä hetkeksi Dunediniin. Kaupunki on vanha ja kompakti yliopistokaupunki. Miinulle kerrottiin että lähes puolet 80:stä tuhannesta asukkaasta on joten päivittäin tekemisissä yliopiston kanssa. Opiskelijat ja opiskelijaelämä näkyy katukuvassa selkeästi, porukka taisi vieläkin juhlia vanhempien nurkista pääsyä vaikka koulu on alkanut joku kuukausi sitten. Lintukodolta vaikuttaa, mm. poliisit partioivat yksittäin. Kaivokselle on matkaa kaupungista noin 80 kilsaa eli parin päivän reissulla ajamista tuli mukavasti. Maisemat oli kyllä aika breathtakingia ja keskimaata. Lähempääkin olisi hotellin voinut ottaa, mutta näin lyhyelle reissulle noudatin duunifrendin neuvoa pysyä Dunedinissä jossa oli jotain nähtävää iltaisinkin. Kaikki paikalliset joiden kanssa puhuin mainostivat lisäksi Queenstownia pakolliseksi matkakohteeksi tällä eteläisellä saarella. Myöhemmin tänä vuonna kun pöntöt alkaa olla rakennettu ja kamerat on jo ovella niin täytyy vakavasti harkita jos Paula tulisi mukaan ja vietettäisiin pitkä viikonloppu näillä kulmilla.


Kyllä kelpaa lampaiden tepastella.

Niin Paulan IELTS-testin tulokset tulivat ja ihan hyvinhän se oli mennyt. Kaikissa muissa paitsi kirjoittamisessa mentiin reilusti rajojen yli ja näin ollen voi alkaa kolkutella yliopiston ovia jos vaan lompakosta löytyy maksukykyä.

Perjantai

Istun duunissa ja kärsin post-saittisyndroomasta. Alkuviikko meni käyttöönottohommissa Orangessa pari sataa kilsaa sisämaahan. Kuten yleensä, sen jälkeen toimistolla on hyvin vaikea motivoitua mihinkään työhön. Vielä kun on perjantai niin lähtölaskenta on jo alkanut vaikka kello ei ole edes yhtätoista aamulla. Reissu meni työn puolesta hyvin ja vaihteeksi kun matka taittui autolla niin ikkunasta oli jotain katsottavaakin. Reitti kulki läpi Blue Mountainsin, jota siis kaikki ihmiset täällä hehkuttaa siihen malliin että luulisi vähintään Alppien veroisesta vuoristosta olevan kysymys, tähän väliin mainitaan tärkeä trivia: Lädimaan korkein vuori Mt Kosciuszko, Snowy Mountains, on vaatimattomasti vain reilut pari kilsaa. No niin, hienoja maisemia kuitenkin matkan varrella oli ja varsinkin jyrkänteet jäivät mieleen, kiipeilijäjanarit ovat varmaan ihan ozvareissa niistä. Orangessa sitten tuli isku vasten kasvoja, kesä alkaa olla ohi. Pieniä epäilyn häivähdyksiä tästä olin aistinut jo männä viikolla kun herätyskellon soidessa kello 0600 oli ulkona vielä pimeää!?!? Nyt tuli vastaan lähes arktinen kylmyys (+13C) kun aamulla astuin iloisesti t-paidassa ulos hotellista. No onneksi tilanne ei ollut niin paha kun palasin takaisin Sydneyyn.

Täytyy toivoa että keli suosii meidän huomisia pippaloita, vähän ollaan laskettu sen varaan että osa porukasta notkuu meidän valtaisalla takapihalla. Aloitamme klo 16 pienimutoisella pokeriturnauksella ja jatkamme sitten virvokkeilla ja barbequella, niin kuin täällä tapana. Vähän oon aikeissa korkata perinnetietoisen äitini meille ostaman Finlandia pullon (kiitos siitä) ja freerollissa voitettu Chivasin. Niin selvennetään vielä että en siis itse ajatellu kurlata kaikkea vaan pääasiassa tarjota janoisille vieraille. Freerollista puheenollen käytiin vetämässä tuttuun tapaan Alfredissa eilen, vähän niinkuin kenraaliharjoitus. Heti alkumetreillä pihalle potkittuna nöyränä kulina ihailin vierestä kun Paukku dominoi itsensä viidenneksi, ollen tälläkin kertaa pisimmälle selvinnyt naispelaaja. Ehkä mun huono kenraali tietää hyvää ja sitä rataa.

Rutiini

Chivas & Melbourne

Olimme tällä kertaa molemmat mukana Alfred hotelin torstaifreerollissa ja joukkueemme kokonaistulos oli oikein hyvä. Paula kuittasi itselleen 20 taalan drinkkilipukkeen olessaan pisimmälle turnauksessa selvinnyt naispelaaja. Ääritiukka pelityyli, jossa foldattiin preflop jopa kymppipari, tuotti siis tulosta. Suorituksen arvon ei heikennä edes se että mukana oli Paulan lisäksi vain yksi toinen naispelaaja joka kuuleman mukaan ei tiennyt edes käsien paremmuusjärjestystä. Itse kadotin puolet stäckistä ihan alkumetreillä pocket seiskoilla kikkailuun. Tämän jälkeen peli olikin minun osalta lähes kahden tunnin ajan kaikki tai ei mitään meininkiä, mutta elossa pysyttiin. Tilanne muuttui parempaan isosta blindista flopattujen 56 rattaiden jälkeen - kaikki sisään ja kaksi maksua perässä. Pääsin pois ahdingosta finaalipöytään ja siellä normipelillä heads-uppiin. Siinä preflop all-in AT ei kestänyt A8 vastaan, mutta lohdutukseksi chivas regal pullo kotiinviemisiksi - koska Suomessa?

Perjantaina livistin hyvissä ajoin töistä kohti lentoasemaa. Tämä oli Dick Cheneyn ansiota. Hän taitaa olla yksi niistä janareista joiden takia maailma on niin turvallinen paikka, että ainoastaan koko Sydneyn julkinen liikenne tarvitsee laittaa kaaokseen kun hän vierailee kaupungissa. Edessä oli siis viikonloppureissu Melbourneen.
Meillä on harbour bridge ... niillä on ratikat
Meillä on oopperatalo ... niillä on australian avoin tennisturnaus
Meillä on bondi beach ... niillä on formulakisat
Meillä on AC/DC ... niillä on Kylli-täti
Meillä on Sydney-Hobart Yacht race ... niillä on Melbourne cup
Meillä oli olympialaiset ... niilläkin oli olympialaiset
Meillä on määrä ... niillä on tyyli
Ja niin edelleen.

Paikallinen halpalentoyhtiö, Jetstar, lentää reilu tunnin Avalonin Frankfurt-Hahn romantiikkaa huokuvalle lentokentälle noin 60 kilsaa Melbournesta. Sieltä bussilla St Kildaan hostellille ja vielä ihan hyvissä ajoin Melbournen iltaan, joka tosin meille tarkoitti rauhaisaa illallista ja lyhyttä kävelyä. Paula heräsi aamulla kukonlaulun aikaan ja lähti jännityksestä täristen IELTS kokeeseen. Itse kuittasin univelkoja ja iltapäivällä tällättiin keskustassa. Kulutimme viikonlopun meille tyypilliseen tapaan harhailemalla katuja ja notkuen kahviloissa. Eniten mieleen jäi paikoista Fitzroyn kaupunginosa ja Queen Victoria Market, joka oli siis hyvin samanlainen kuin Clignancourtin kirppis paraisilla. Kaupungin fiilis oli, niin kuin kaikki ovat minulle sanoneet, eurooppalaisempi kuin Sydneyssä ... hyvä esimerkki on keskustan kadut, leveitä jalkakäytäviä reunustaa puut ja ratikat kolistelee autojen keskellä. Liikenne ei siis vaadi samaa kuolemaa halveksuvaa asenetta kun Sydneyssä. Hyvä, mutta liian lyhyt reissu.





Tämä viikko on kulkenut hyvin normaalia rataa, lisäpuuhaa iltaisin aiheuttaa toukokuun bileet Suomessa ja jonkin verran myös viikon päästä pidettävät sohvabileet.

Eilen olimme pari kuukauden tauon jälkeen young-finns tapaamisessa keskustassa. Aika monet naamat siellä on jo tuttuja, mutta aina myös muutama uusi eksyy porukkaan. Marko oli taas ansiokkaasti varannut baarin yhden kerroksen Suomalaisten käyttöön. Casuaalia seurustelua ja virvokkeita kuului päivän epistolaan. Moni, varsinkin backpackkaajista, on parin viikon päästä lähdössä hornuloita katsomaan, onhan kyseessä Kimin debyytti maranellon punaisen orhen kyydissä. Olisihan se kyllä mielenkiintoinen tapahtuma, mutta ko viikonlopun molemmille puolille osuu duunireissut (Uusi-Seelanti & Perth), duunifrendi Lauri on sillon Sydneyssä käymässä ja joka tapauksessa olemme myöhässä yöpymisten yms suhteen. Muuten puheenaiheet vaihtelivat laidasta laitaan - duunikokemusia, baariskeneä, surffausta, työnhakua... Osa jatkoi vielä yhdentoista aikaan Cargo Bariin, me suuntasimme himaan.

Huomenna Sydneyn kuuluisa Mardi Gras huipentuu paraatiin!