Fly in, fly out

... on buumin aikana useilla kaivoksilla yleistynyt käytäntö. Jengi lennätetään rannikon keskuksista outbackin kaivoksille, tyypillisesti 2 viikkoa hommia, viikko vapaata periaatteella.

Mun viikko kului Queenslandissa. Lennettiin Mt Isaan ja tehtiin sieltä lyhyitä iskuja kaivoksille. Pääsimme myös yöpymään tälläisen fly in - fly out mestan parakkikylässä. Lisäksi outback matkailu oli kivaa.

Osastomme koostui minun lisäksi duunifrendi Jasonista ja hänen yhdestä paikallisesta frendistä, Richardista. Koska aikataulu oli mukavan väljä, matkan varrella Richard näytti meille outbackin nähtävyyksiä ja 4wd:n suorituskykyä. Richardin australialaisen vaimon tyttönimi on muuten Saara Kärkkäinen.

Näyttää siltä että termiitit lopulta valloittavat Australian. Silmänkantamattomiin noita pesiä meinaan näkyi. Poikkeavat suomalaisista muurahaispesistä aika lailla. Ulkokuori on yhtenäinen ja kovaa kun betoni. Kuoresta palasen poisrasittamalla saa näkyviin käytävät ja asukkaat.


Siinä niitä on.


Outotecin asiantuntija rentoutuu outbackin auringossa.


Työpäivät alkavat aikaisin ja kennorivit ovat kauniita aamun sarastaessa.


Saittivisiitin jälkeen mentiin kansallispuiston leirintäalueelle, otettiin kanootti kantoon ja lähdettiin joelle.


Yllättävän vehreää maisemaa löytyi kuivuuden keskeltä. Paikalliset tiesivät kertoa että joen jyrkät penkat pitävät huolta siitä, että krokot eivät viihdy tällä joella. Ruumiinlämmön säätelyn vuoksi kun pitää löytyä hyvä elpymispaikka joenpenkalta, josta pääsee helposti pulahtamaan jokeen vilvoittelemaan ja takaisin. Pakkohan se oli uskoa... joessa iloisesti uiskentelevat pikkulapset rauhoittivat myös.


Pulahduksen jälkeen takaisin päin.


Jason ja Richard päiväbissellä.


Seuraavaksi suuntasimme Cloncurryyn. Mukavan lämpöistä, mutta ei ihan ennätyslukemia kuitenkaan tällä kertaa.


Läheltä löytyi paikallinen nähtävyys, 1984 suljettu uraanikaivos ja poispurettu kaivoskylä. Ei ihan sitä aitoa ghosttownmeininkiä koska talot oli kaikki jyrätty, mutta jalkakäytävät ja talojen perustukset olivat vielä paikoillaan.


Ihan normi avolouhosmeininkiä. Kiersimme louhoksen ja yllätimme kiven takana elpymässä olleen kengurun. Se säikähti varmaan melkein yhtä paljon kuin me.

Kevät?

Lauantaina oli todella keväinen päivä, aurinko porotti ja lämpötila nousi 25:een. Perjantain oltua iisi koti-ilta, pääsimme hyvissä ajoin ylös ja lähdimme tutustumaan Sydneyharbourin pohjoispuolisiin, hieman varakkaampiin alueisiin, mm. Neutral Bayhyn ja Cremorne Pointtiin. Mimi&Tomi tulivat myös messiin. Kävelimme Cremorne Reserven lenkin ja ihmettelimme harbouria taas uudesta kulmasta. Lisäksi arvioimme paikallista real estate tarjontaa. Kun kävelystä oli saatu tarpeeksi, haimme kulmakaupasta muutaman virvokkeen ja istuimme puistossa kunnes pimeys laskeutui kaupungin ylle. Illalla mentiin vierailemaan Mimi&Tomin solukämppään Drummoyneen.







Aiemmin viikolla oltiin vuokrattu ensimmäistä tuotantokautta semmoista aussisarjaa kun "Love my way". Tämä sen vuoksi että tsekattuamme OZ:in ensimmäisen tuotantokauden, pettymykseksemme huomasimme että tokaa kautta ei ole vielä täällä ilmestynyt. Kun oli pakko saada jotain niin riskillä mukaan lähti sitten tää sarja. Sen verran laatumatskua (+ ilmaiskanavilta ei paljon laatua tule) että perjantai-iltana käytiin hakeen lisäsetti ja chillattiin kotona.



International public health-opiskelujen lisäksi Paula aloitti piirrustuskurssin paikallisessa kansalaisopistossa. Yritin taivutella Paulaa skannaamaan yhden piirustuksen, jonka olisi sitten voinut laittaa blogiin kaikkien ihailtavaksi, mutta ei kuulemma onnistu. No kun se ei kerran käy niin laittaan sen sijaan raporttia meidän kahvinkeittimestä. Jo pitkään hyvin palvelleen kahvinkeittimen, joka saatiin kinkkikaupasta lähes ilmaiseksi, kannu hajosi eikä uusikaan kestänyt kuumuutta kuin viikon. Siksi tällä hetkellä aamukahvit porisee tälläisellä tyylikkäällä crossculturekeittimellä, niin kuin Sydneyn ilmapiirissä on vähintäänkin aiheellista.



Paula varmaan mielellään kertoo lisää, mutta toinen uusi aktiviteetti on orpojen koirien ulkoiluttaminen. Aika karua tarinaa on kuulunut, vaikka myös melko hyvällä prossalla uusia koteja löytyy.

Loppuun viikon futisuutiset:
Aiemmin Sydney FC yritti signata Robbie Fowleria tämän kauden tähtipelaajaksi, mutta homma ei natsannut. Viime viikolla julkistettiin sitten Juninho Paulistan (ex-Middlesborough) vuoden mittainen sopimus. Kovanluokan vahvistus A-liigaan. Nikon kanssa suunniteltiin kausikortin hankkimista, mutta ottaen huomioon että korttia varten tarvitsisi liittyä johonkin ja tehdä sitä ja maksaa tätä (~noin saman verran kun erillislipuilla), niin saattaa kannatus jäädä yksittäislippujen varaan.

Sydney Morning Heraldissa oli juttua hieman erilaisesta futisturnauksesta.

Olen täällä toisella puolella palloa kateellisena seuraillut veikkausliigajoukkueiden viime vuosiin verrattuna poikkeuksellista voittokulkua eurocupeissa. Toivottavasti vielä ainakin pari matsia jatkuisi niin olisi ehkä saumat nähdä Klubi tai Tamu telkkarissa täällä asti.

WA

Viime viikko meni suurelta osin Western Australiassa. Lähdin keskiviikkoaamuna Perthin kautta Kalgoorlieen. Paula lensi torstaina Perthiin, jossa nähtiin perjantaina iltapäivällä ja vietettiin viikonloppu.

Kalgoorlieen menin toisen automaatiokollin, Ericin, kanssa. Käytiin jutustelemassa asiakkaille, mikä oli hyvää vaihtelua toimistohengailuun. Kävimme myös Kambaldassa. Oikein vireän oloinen kaupunki, tämän saattaa arvata jo mittavasta Wikipedia-artikkelista joka linkin takaa löytyy. Heti Kambaldan eteläpuolelta löytyy Lake Lefroy, jos ei liian hapokas, niin ainakin suolainen (kuva alla). Ja kuten yleensä, tämä reissu generoi töitä myös toimistolle. Niitä on tämä viikko puuhailtu.



Perthissä aika meni mukavasti ympäri kaupunkia kävellen, Northbridge, Leederville, Subiaco, Kings Park, Cottesloe, Fremantle jne. Mukavia alueita, tuo alla olevassa kuvassa näkyvä keskusta taas oli aika keskinkertainen. Kun jalat alkoivat väsyä piipahdimme kahvilaan tai ravintolaan tankkaamaan, tyyppilistä meidän matkailua.



Fremantlen aussifudisjoukkueella oli peli alkamassa. Länsi-Australian meininkiin sopiva logo joukkueella, kardaaneja koko porukka.



Keli ei varsinaisesti hellinyt meitä, vaikka lauantaina säästyttiinkin sateelta. Cottesloe beachilla oli hiljaista, mutta muutama urhea surffari silti oli venailemassa sitä täydellistä aaltoa.



Northbridgessä kirjoiteltiin parit postikortit ja nautin mansikkapirtelön.