Outback

1. Päivä (Alice Springs)
Reissumme Australian Outbackissä alkoi Alice Springsistä, jota voi kai pitää alueen jonkilaisena keskuksena. Asukkaita on noin 25000 ja lähin sitä suurempi kaupunki löytyy noin 1500km:n päästä (Darwin). Ruuhkaa ei siis pitäisi olla. Alice Springs perustettiin aikoinaan mantereen halki kulkevan lennätinlinjan toistinasemaksi.


Seurueemme tutustumassa kaupunkiin. Taustalla kaupunkia halkova Todd River.


Ymmärrettävistä syistä valkoinen on suosittu väri niin taloissa kuin myös autoissa.


Oikeat paikalliset osasivat ottaa iisisti päivän kuumimpaan aikaan. Perinteiseen tyyliin chillattiin ja iskettiin tarinaa.

2. Päivä (Ensituntuma Outbackkiin ja ghostown Arltunga)
Toisena päivänä oli aika suorittaa ensimmäinen isku. Kaikkihan ei mennyt ihan putkeen kun pienen navigointihassin jälkeen yritettiin oikasta kartan semmoista ohuinta viivaa pitkin... Tuloksena puhjennut rengas. Palasimme ennenaikaisesti Alice Springsiin etsimään uutta vararengasta koska ei huvittanut lähteä hirveän pitkälle autiomaahan kännykkäkuuluvuuden ulkopuolelle ilman vararengasta.

Pääsiäissunnuntai ei varsinaisesti ole paras ajankohta ko. ostoksille. Globaalisti toimiva autovuokraamomme tarjosi meille niinkin rakentavaa palvelua kuin "Ei oo mun syy että kaupat on tänään kiinni". Hetken näytti jo siltä että ajosuunnitelmat menee totaalisesti uusiksi ja olemme jumissa Alice Springsin tuntumassa pari päivää. Onneksi yksityisyrittäjät ei vapaapäiviä tunne, ainakaan metallinromutusbusineksessa. Bongasimme romuttamon aidan takaa ystävällisen sielun, joka antoi meille kaksi romuista ylijäänyttä rengasta, ihan ilmaiseksi.

Tästä kokemuksesta karaistuneena lähdimme entistä innokkaammin kohti Arltungan autioitunutta "kaivoskaupunkia".


Joidenkin matka on loppunut tähän. Autonraatoja näkyi tasaisin väliajoin. Olisiko ollut paikallisten tapa päästä eroon vanhoista autoista.


"Mitenkäs se rengas vaihdettiinkaan"


Sen verran hiljaiset tiet olivat että lehmiäkin kiinnosti... tai sitten ne myhäili vaan kaupunkilaisten toilailuille.


Arltunga ei koskaan ole ollut kovin suuri kaupunki.


Saittikardaania tietysti kiinnosti viime vuosituhannen murskaimet ja muut rikastusvehkeet.


Tomia taas kaivoskäytävät.

3. Päivä (West Macdonnell Range ja matkantekoa)
Maanantaina jätimme Alice Springsin kokonaan taaksemme. Tarkoitus oli ajaa MacDonnell Rangea pitkin kohti Kings Canyonia ja viettää päivä tutkailemalla mitä matkanvarrelle osuu.


Paula Gorgen varjossa.


Kallioiden suojasta löytyi water hole. Harvoin uiminen virkistää yhtä paljon.



Alkuperäisväestön maalivarasto


Tässä olisi voinut olla Paavolla vaikeuksia vastustaa kiusausta.


Vielä on matkaa edessä.


Uskomattoman vaihtelevia maisemia näkyi reitin varrella.


Aikoinaan Australiaan tuotiin kameleita kotieläimiksi. Nykypäivänä niitä elää villinä Outbackissa vaikka kuinka paljon.


Fiilistelytauko


Hyvin säilynyt autonraato.


Nimismies piti huolen että keskinopeudet pysyivät varsin maltillisina. Jatkuvaa rynkytystä kesti parhaimmillaan useampi kymmenen kilometriä.


Mirva ja Tomi

4. Päivä (Kings Canyon)
Neljännen päivän suuri urakka oli vaeltaa Kings Canyonin ympäri. Keli oli mukavan lämmin ja aurinkoinen. Amatööreinä pääsimme liikkeelle juuri sopivasti kuumimpaan aikaan, mutta onneksi olimme varustautuneet asiaankuuluvasti.


Tyyli ennen kaikkea.


Kings Canyon


Ihmiset kanjonin toisella puolella antaa perspektiiviä seinämän koolle.


Hyvät kengät, lakki, 30+ aurinkorasva, vettä ja kamera.


Välillä maisemat ihan kun jostain toisesta maailmasta,


Matkanjohtaja


Diisseliä pari taalaa litra.

5. Päivä (Uluru ja Kata Tjuta)
Viimeinen kokonainen reissupäivä vietettiin sitten Australian punaisessa sydämessä. Vaikka kanyonilla ryntäily painoi jaloissa, vääntäydyimme näkemään auringon ensisäteet Ulurun (Ayers Rock) pinnalla. Pilvisen sään vuoksi saimme nauttia todellisesta punoituksesta vain muutaman minuutin, toki riittävän kauan että kuvan ehti napata.


Valoefektin vertailu, kaksi kuvaa lyhyen ajan sisään.


Sitten vaan kävelemään ympäri. Kiven kiertämiselle tulee mittaa noin 10 kilometriä.


Lyhyenmallinen road train painaa meneen minne lie.


Eihän se turisti usko. Me uskottiin vaikka kieltämättä kiusaus oli kova.

Oikein hyvä reissu oli. Hyvä balanssi vaeltelua ja roadtrippiä (matkamittariin tuli 1300km) piti mielen virkeänä. Jeppiskamaa pukinkonttiin.

Projekteja ja projekteja

Laitetaan alkuun yksi kuva Paulasta. Otettu tosta ihan kulmilta auringonlaskun aikaan.


Viime aikoina on hoidettu jos jonkinlaista projektia. Suurin saavutus lienee viime lauantaina kävelty Spit-Manly Walk. Tästä on puhuttu varmaan yli vuosi ja viimein saatiin aikaiseksi. Ehkä tietoisuus siitä että tällä hetkellä Paulan kävelylenkit lyhenee päivä päivältä sai meidät liikkeelle. Keli sattui erinomaiseksi ja lähdimme hyvin mielin reilu 9 kilsan lenkille, joka kierteli siis pitkin Sydney Harbourin rantoja ja pusikoita.


Paula, Michaela ja ensimetrit


Alkumatka kulkee hyvinvoivien pohjoisten suburbien ja rauhallisten Harbourin poukamien läpi. Niin lapset kuin aikuisetkin nauttivat lauantain vapaudesta.


Varpaita oli mukava huljutella vedessä aina kun kuuma pääsi yllättämään.


Paikalliset mörötkin paistattelivat päivää.


Hieman pusikkoisempi osuus.


Puolessa matkassa kuljettiin hieman ylempänä kallioilla mistä näkyi pitkälle.


Seurueemme


Harbourin suulla näki mikä toinen harrastus oli tänään kovassa huudossa.


Kuivaa


Välillä kuljimme turvaverkon alla


Manly häämöttää jo.


Illalla kaupungin humussa intialaista syömässä


ja myöhemmin uhoilemassa hämyisissä kuppiloissa.

Muita projekteja on esitelty lyhyesti seuraavassa.


Paulan suunnittelema ja rakentama yhdistetty kenkähyllykkö ja penkki. Noudattaa tuttua Paulan filosofiaa siitä että kun ei oikein löydy sopivaa niin pitää rakentaa itse.


Uuttaa tulokasta varten on jo ehditty kutoa useammatkin hienot vaatteet. Jätämme arvailujen varaan kumpi meistä on nämä luonut. Napit toki haimme yhdessä King Streetin nappikaupasta.


Tämä epämääräisen näköinen janari on ihan itse suunnitellut tämän t-paidan osaksi tulevan syksyn Newtown collectionia.