Iso blindi ja Isoveli

Sataa sataa ropisee. Aamulla heräsin itse asiassa jo ennen kellon sointia kun pisarat rummutti kattoon niin kovasti. Ropina jatkui sitten koko päivän töissä kun katto vuoti siina ihan meikäläisen työpöydän vieressä. Sitä on jo pariin kertaan aiemminkin yritetty tilktä, ilmeisesti huonolla menestyksellä.

Lauantaina oli aivan fantastinen keli, itse vietin sen sisällä ikkunattomassa huoneessa. Kävin siis pokerdomessa pelaamassa sen main eventin johon Paula oli kiltisti voittanut lipun. Olihan se aika awsomee. Sekalainen porukka, freerollaajia oli aika paljon, mutta löytyi niitäkin jotka olivat ostaneet itsensä sisään. Samassa aloituspöydässä oli joku janari, joka pelaa ihan southern cross pokerin sponsorilla eli kai se oli olevinaan jonkin tason pro. Yllättävän rento meininki ainakin niissä pöydissä missä mä ehdin istua. Ainoastaan yks tyyppi hieman hermostui kun kaveri meni kaks outtisella ohi riverillä. 3½ tuntia sain nauttia tätä huumaa, ennen kun naiset petti. Antet ja suht korkeaksi nousseet blindit alkoivat uhata vaatimatonta stackkiani eli tuplaus saumaa haettiin. Etupositioon ladypari fikkaan, preflop reissuun 3 callia. Täydellinen floppi: rainbow T72, hilut keskelle, kaveri flopannut kakkossetin ja oven suuntaan. Laskin että 32 naamaa jäi
vielä tahkoomaan siinä vaiheessa eli reilusti yli puolen matkan selvittiin, rahoille pääsy olisi tosin edellyttänyt finaalipöytää.

Lauantai-iltana kokoonnuttiin mukavan sekalaisella osastolla Oxford streetin balkanilaiseen ravintolaan. Anna oli saapunut Uuden Seelannin aktiivilomaltaan – benjiä, canyon swingiä ja kaikkea mahdollista. Tomek ja Niko tulivat suoraan lounaalta Darling Harbourista. Bring Your Own piti huolen siitä että porukka ei lähtenyt suinkaan kahvin jälkeen kotiin lepäämään vaan sitten ryskättiin crossille tamppaamaan.

Sunnuntaina alkoi Big Brotherin 7. tuotantojakso. Voisi jopa sanoa että vihdoin maksuttomilta kanavilta tulee edes jotain katsottavaa, sen verran tehokkaasti esimerkiksi leffat ja järkevät urheilut on haalittu kaapeliin.

Sydney Buses & Zlatopramen

Lauantaina iltapäivällä Paula aloitti pitkän matkan kohti Helsinkiä. Kävin saattamassa lentskariasemalle. Kuukauden verran pitäisi sitten kantaa vastuu koko huushollista. Parin päivän jälkeen jo huomaa että, mitä!?!? tiskit eivät puhdistu automaattisesti.




Tiistaiaamu alkoi virkistävän poikkeavasti kun volvo hyytyi motorwaylle heti harbour bridgen jälkeen. Ajattelin että kauankohan tässä joutuu venaamaan varadösän saapumista. Yllätyksekseni ei mennyt kuin reilu 10 minuuttia niin uusi vaunu pysäköi meidän eteen. Sitten vähemmän yllättävästi kuski totesi ettei voi päästää meitä siirtymään kuolemanvaarallista viiden metrin matkaa tienpenkalla toiseen bussiin ennen kuin RTA:n jätkät (ketä?) ovat saapuneet. Ymmärrän toki, kuskiahan olisi varmasti odottanut elinkautinen jos joku väsynyt konttorirotta olisi lähtenyt kikkailemaan kaistoille kohtalokkain seurauksin. RTA:ta odoteltiin sitten reiskat 15 minuuttia lisää. Ok, matka jatkui, kuski totesi kylmästi että tämä kyyti loppuu seaforthiin eli koko reittiä ei ajeta. Siellä saa odottaa uutta vaunua (vuoroväli tällä bussilla on puoltoista tuntia). Stoalaisella tyyneydellä asiaan suhtauduttiin, joten ei siinä auttanut muu kun väntää ipodissa volumea kovemmalle ja katsella maisemia. Onneks seaforthista päästiin kuitenkin jatkamaan matkaa lyhyehkön odottelun jälkeen. Too easy.

Illalla oli sählyt ja hyvät sählyt olikin. Meidän tiimi voitti otteluin 2-1, paperilla selvästi kovempaa porukkaa vastaan. Varmaankin änärin playoffseista johtuen monet kävivät aika kovilla kierroksilla. Perusongelma tulee siitä että kanadalaiset pelaavat "lätkää" ilman luistimia eli stagalla rasitetaan ja fyysistä kontaktiakin tulee jonkun verran. Ne jotka tietävät enemmän sählystä niin koittavat pelata "oikeilla" säännöillä. Itse olen siinä jossain välissä. Mark, joka siis järkkää koko hommaa, kypsyi mailarasitukseen totaalisesti ja rupes melkeen hanskaamaan Luken kanssa. No pelien jälkeen kaikki kuitenkin normalisoitui ja bbq meni hyvässä hengessä.

Eilen mentiin duunin jälkeen Nikon kanssa Crossille syömään siihen annoskoostaan kuuluisaan tsekkiravintolaan. Otettiin joku mättöplatteri kahdelle ja olihan siinä tavaraa hieman liiankin kanssa, kyljystä, snitzeliä, makkaraa, ankkaa, perunalättyjä, hapankaalia jne. Toinen huomionarvoinen seikka, puolen litran tsekkibinit 5,5 läditalaa, how good is that. Eli hyvä aasinsilta - vastapaino bussiavautumiselle, erityyppisten ruokapaikkojen kirjo ja edullisuus lämmittää mieltä ja saa unohtamaan pienet vastoinkäymiset.

Pääsiäinen - Paljon Happeninkiä

Meidän pääsiäinen alkoi tutulla torstain pokeriturnauksella Alfredissa. Mun pelistä ei jäänyt mitään kummempaa kerrottavaa. Hieman ensimmäisen tauon jälkeen multa loppui ammukset. Paulan stackki vajosi uhkaavasti aina neljään isoon blindiin kunnes kädestä löytyi naulat. All-in tuplaus muutti kaiken ja turnauksen vakkari”prot” joutuivat kukin vuorollaan katselemaan kun Paukun hahmo alkoi hävitä kasvavien chippipinojen taakse. Hieman puolen yön jälkeen Hilkan hihkaisu kajahti ilmoille ja Paula kuittasi viileästi ykköspalkinnon itselleen – nippu Alfred dollareita ja lippu Pokerdomen Weekly Main Eventtiin (Buy-in 100+10$). Vähän oli kuitenkin puhetta josko mä edustaisin meidän tiimiä tuolla Pokerdomessa... Paulahan on lähössä ens lauantaina.

Perjantaina saatiin viimein aikaseksi sitten mennä surffaamaan. Paulalle perjantai oli oikeastaan viimeinen mahdollisuus ennen Suomeen paluuta. Eihän sitä olisi kehdannut kotiin palata. Otettiin kahden tunnin kurssi Manlyssä. Kurssilla opeteltiin catchaamaan aalto ja perustekniikka laudalle nousemisessa. Saatiin myös lainaksi tosi viileet märkäpuvut. Oli tosi hauskaa, tosi rankkaa ja tosi vaikeeta. Kurssin loppumetreillä vaikka voimat alkoivat jo hyytyä onnistuin sitten pari kertaa huojumaan siellä laudan päällä, parhaimmillaan ehkä jopa 10 metriä. Veikkaan kyl että täytyy täs lähiaikoina käydä testaileen lisää. Noiden kahden tunnin oppien kanssa riittää meikäläisen koordinaatiolla harjoiteltavaa pitkäksi aikaa.





Surffaamasta päästyämme kerättiin hetki voimia kämpillä ja lähdettiin ihmettelemään kuukausittaista young finns iltaa, joka tällä kertaa oli poikkeuksellisesti perjantaina. Tämä siksi että Sydneyssä oli menossa Australian vuosittainen Finn Fest, Suomi-festivaali.

Lauantai oli shoppauspäivä. Kävimme läpi King Streetin pieniä vaatekauppoja, homma mistä on monesti puhuttu (vrt surffaus), muttei myöskään olla saatu aikaiseksi. Paula oli tänäänkin tulessa ja löysi kaikkea hienoa mm laukun jota päätimme lähteä esittelemään heti lauantaina Romantic getawayn muodossa Blue Mountainseille.



Charming guest house, breathtaking views, delightful food...



ja tietysti kaikki must mestat!


3 Sisters


Katoomba Falls


ja sademetsä

Hen night party : )

Siitä on vierähtänyt aika lailla aikaa kun olen naputellut tänne blogiin mitään, Otso on hoidellut päivityksiä. Tätä postia ei vaan voinut jättää Odelle, siltä kun puuttuu ensi käden tieto.

Täydeksi yllätyksekseni perjantaina kuuden aikoihin joku koputteli kovaa oveen. Minä sitten että excuseme kuka siellä ja Otsolle että joku koputtaa tuolla meidän ovea! Harvemmin meille noin yllärinä tullaan niin harkitsin hetken ennen kuin avasin oven. Siellä oli iloinen tyttöseurue, Hilkka, Mikaela, Anna, Natalia, Janica ja Amanda kuohuviinien kanssa. Vähän vielä pää pyörällä ymmärsin päästää heidät sisään ; ) Olin justiinsa kerennyt Otson hoputtamana käydä suihkussa lenkin jälkeen, onneksi oli vaatteet jo päällä! Tytöillä oli barbiekassi täynnä ties mitä tuiki tarpeellista tavaraa tulevalle rouvalle, kaikkea kaulimen, suklaamaalin ja feromonikosteuspyyhkeen välistä. Suklaamunat tulivat tarpeeseen seuraavana aamuna.

Matkaa jatkettiin taksilla, jossa multa sidottiin silmät etten tiennyt mihin matka vie. Taksikuski kyseli Natalialta, että onko se kirkko siinä kohtaa kadulla mihin oltiin menossa! Vähän toisenlaiseen paikkaan kyllä päädyttiin. Täytyy sanoa, että tästä lähin katselen tankotanssijattaria erilaisella kunnioituksella, sehän on tiukkaa treeniä. Vaikka kyllä mekin hienosti onnistuttiin kieppumaan ja ojentelemaan sääriä, hyvä tytöt! Ja Janicahan oli oikea luonnonlahjakkuus! Tietysti uusia taitoja oli myöhemmin näytettävä muillekin sopivan tangon sattuessa eteen esimerkiksi liikennevaloissa...

Darlinghurstissa syötiin tosi hyvää italialaista ruokaa, nam. Hyvin valittu paikka Mikaela, sinne pitää mennä toistekin. Hieman olin maittavan aterian ja viinien jälkeen huolissani, josko päästävät mua ulos sieltä ravintolasta kun olin sen verran maistissa... Kyllä päästivät ja taisivat tyytyväisenä sulkea ovet viimeisten asiakkaiden selän takana. Loppuyö kului keskustan baarissa tanssien, Hilkan ja Amandan kanssa poikettiin vielä kotimatkalla tuttuun tapaan Zanzibarin kautta.

Oli tosi hauska ilta ja yö, suurkiitos koko porukalle! Yllätitte mut kyllä aivan täysin! Nyt on sitten häitäkin varten jotain lainattua :) Muutaman tunnin unien jälkeen lauantaina jatkoimme V-fetareille...

-Paula

Go West

Kohtuullista stressiä pukkaa töissä. Perthin automaatiodude on jäämässä lomille ja nakitti sitten kaikkien tarjousten vääntämisen mulle. Melko vähän on kokemusta tiettyjen murkuloiden myynnistä ja vielä vähemmän aussi-insinööritoimistojen jenkkityylisistä tarjouspyynnöistä miljoonine liitteineen ja sekavine toimitusehtoineen. Lisäkuumoitus tulee siitä että kyseessä on todella isoista projekteista, ei välttämättä haluis tyriä. Seuraavat pari viikkoa pusketaan pitkää päivää toimistolla ja matkapahoinvointia halveksuen tavataan papereita bussissa.

Sen vuoksi lauantain festari oli sopiva breikki tiukkaan duunisettiin.


Keli oli juuri oivallinen, lähes pilvetön taivas, muttei liian paahtava. Ei tarvinnut etsiä varjoa, vaan istua alas nurmelle ja nauttia Phoenixin iltapäivän setistä.


Jos joku ei vielä tunnista niin kuvassa Anna, Michaela, Nathalia ja Paula (koko porukka yllättävän hyvässä hapessa, ottaen huomioon miten iso pyörä pyöri eilen)


Melko viileetä


Mikä jätkä sä oot!?!?

Alkuillasta tsekkasin Jarvis Cockerin, muut diggailivat toisella lavalla Gnarls Barkleyta. Pimeän laskeuduttua lavalle nousi Groove Armada (toisella lavalla soitti joku marginaalijäbä nimeltä Beck) ja jengi todella alkoi herätä. Hyvää junttausta, höystettynä tummalla souläänellä ja vetopasuunalla, toimi.



Illan viimeinen porukka Pet Shop Boys oli vielä tulossa. Groove Armadan jälkeen en enää odottanut mitään ihmeempää. Täytyy kuitenkin sanoa että niiden jäbien routinen määrä on niin suuri että kyllähän kansa aika hurmoksessa oli. Yhdyn Paulan sanoihin että rutiinia riitti niin hyvässä kuin pahassakin. Pojat päätti illan asiaankuuluvasti klasarilla Go West ja se oli ihanaa.



Festarin jälkeen käveltiin Surry Hillsiin käväisemään Aleksin ja Kassun läksiäisbileissä. Kimppakämpässä meno oli kansainvälinen ja melko dynaaminen. Barbequen ja muutaman virvokkeen jälkeen dominoitiin Paulan kanssa pöytäfutiksessa, lähdettiin sitten kotiin ja jätettiin lahjattomat treenaamaan.


Paula ja sählystara Aleksi