Go West

Kohtuullista stressiä pukkaa töissä. Perthin automaatiodude on jäämässä lomille ja nakitti sitten kaikkien tarjousten vääntämisen mulle. Melko vähän on kokemusta tiettyjen murkuloiden myynnistä ja vielä vähemmän aussi-insinööritoimistojen jenkkityylisistä tarjouspyynnöistä miljoonine liitteineen ja sekavine toimitusehtoineen. Lisäkuumoitus tulee siitä että kyseessä on todella isoista projekteista, ei välttämättä haluis tyriä. Seuraavat pari viikkoa pusketaan pitkää päivää toimistolla ja matkapahoinvointia halveksuen tavataan papereita bussissa.

Sen vuoksi lauantain festari oli sopiva breikki tiukkaan duunisettiin.


Keli oli juuri oivallinen, lähes pilvetön taivas, muttei liian paahtava. Ei tarvinnut etsiä varjoa, vaan istua alas nurmelle ja nauttia Phoenixin iltapäivän setistä.


Jos joku ei vielä tunnista niin kuvassa Anna, Michaela, Nathalia ja Paula (koko porukka yllättävän hyvässä hapessa, ottaen huomioon miten iso pyörä pyöri eilen)


Melko viileetä


Mikä jätkä sä oot!?!?

Alkuillasta tsekkasin Jarvis Cockerin, muut diggailivat toisella lavalla Gnarls Barkleyta. Pimeän laskeuduttua lavalle nousi Groove Armada (toisella lavalla soitti joku marginaalijäbä nimeltä Beck) ja jengi todella alkoi herätä. Hyvää junttausta, höystettynä tummalla souläänellä ja vetopasuunalla, toimi.



Illan viimeinen porukka Pet Shop Boys oli vielä tulossa. Groove Armadan jälkeen en enää odottanut mitään ihmeempää. Täytyy kuitenkin sanoa että niiden jäbien routinen määrä on niin suuri että kyllähän kansa aika hurmoksessa oli. Yhdyn Paulan sanoihin että rutiinia riitti niin hyvässä kuin pahassakin. Pojat päätti illan asiaankuuluvasti klasarilla Go West ja se oli ihanaa.



Festarin jälkeen käveltiin Surry Hillsiin käväisemään Aleksin ja Kassun läksiäisbileissä. Kimppakämpässä meno oli kansainvälinen ja melko dynaaminen. Barbequen ja muutaman virvokkeen jälkeen dominoitiin Paulan kanssa pöytäfutiksessa, lähdettiin sitten kotiin ja jätettiin lahjattomat treenaamaan.


Paula ja sählystara Aleksi