Sydney Buses & Zlatopramen
Lauantaina iltapäivällä Paula aloitti pitkän matkan kohti Helsinkiä. Kävin saattamassa lentskariasemalle. Kuukauden verran pitäisi sitten kantaa vastuu koko huushollista. Parin päivän jälkeen jo huomaa että, mitä!?!? tiskit eivät puhdistu automaattisesti.
Tiistaiaamu alkoi virkistävän poikkeavasti kun volvo hyytyi motorwaylle heti harbour bridgen jälkeen. Ajattelin että kauankohan tässä joutuu venaamaan varadösän saapumista. Yllätyksekseni ei mennyt kuin reilu 10 minuuttia niin uusi vaunu pysäköi meidän eteen. Sitten vähemmän yllättävästi kuski totesi ettei voi päästää meitä siirtymään kuolemanvaarallista viiden metrin matkaa tienpenkalla toiseen bussiin ennen kuin RTA:n jätkät (ketä?) ovat saapuneet. Ymmärrän toki, kuskiahan olisi varmasti odottanut elinkautinen jos joku väsynyt konttorirotta olisi lähtenyt kikkailemaan kaistoille kohtalokkain seurauksin. RTA:ta odoteltiin sitten reiskat 15 minuuttia lisää. Ok, matka jatkui, kuski totesi kylmästi että tämä kyyti loppuu seaforthiin eli koko reittiä ei ajeta. Siellä saa odottaa uutta vaunua (vuoroväli tällä bussilla on puoltoista tuntia). Stoalaisella tyyneydellä asiaan suhtauduttiin, joten ei siinä auttanut muu kun väntää ipodissa volumea kovemmalle ja katsella maisemia. Onneks seaforthista päästiin kuitenkin jatkamaan matkaa lyhyehkön odottelun jälkeen. Too easy.
Illalla oli sählyt ja hyvät sählyt olikin. Meidän tiimi voitti otteluin 2-1, paperilla selvästi kovempaa porukkaa vastaan. Varmaankin änärin playoffseista johtuen monet kävivät aika kovilla kierroksilla. Perusongelma tulee siitä että kanadalaiset pelaavat "lätkää" ilman luistimia eli stagalla rasitetaan ja fyysistä kontaktiakin tulee jonkun verran. Ne jotka tietävät enemmän sählystä niin koittavat pelata "oikeilla" säännöillä. Itse olen siinä jossain välissä. Mark, joka siis järkkää koko hommaa, kypsyi mailarasitukseen totaalisesti ja rupes melkeen hanskaamaan Luken kanssa. No pelien jälkeen kaikki kuitenkin normalisoitui ja bbq meni hyvässä hengessä.
Eilen mentiin duunin jälkeen Nikon kanssa Crossille syömään siihen annoskoostaan kuuluisaan tsekkiravintolaan. Otettiin joku mättöplatteri kahdelle ja olihan siinä tavaraa hieman liiankin kanssa, kyljystä, snitzeliä, makkaraa, ankkaa, perunalättyjä, hapankaalia jne. Toinen huomionarvoinen seikka, puolen litran tsekkibinit 5,5 läditalaa, how good is that. Eli hyvä aasinsilta - vastapaino bussiavautumiselle, erityyppisten ruokapaikkojen kirjo ja edullisuus lämmittää mieltä ja saa unohtamaan pienet vastoinkäymiset.
Tiistaiaamu alkoi virkistävän poikkeavasti kun volvo hyytyi motorwaylle heti harbour bridgen jälkeen. Ajattelin että kauankohan tässä joutuu venaamaan varadösän saapumista. Yllätyksekseni ei mennyt kuin reilu 10 minuuttia niin uusi vaunu pysäköi meidän eteen. Sitten vähemmän yllättävästi kuski totesi ettei voi päästää meitä siirtymään kuolemanvaarallista viiden metrin matkaa tienpenkalla toiseen bussiin ennen kuin RTA:n jätkät (ketä?) ovat saapuneet. Ymmärrän toki, kuskiahan olisi varmasti odottanut elinkautinen jos joku väsynyt konttorirotta olisi lähtenyt kikkailemaan kaistoille kohtalokkain seurauksin. RTA:ta odoteltiin sitten reiskat 15 minuuttia lisää. Ok, matka jatkui, kuski totesi kylmästi että tämä kyyti loppuu seaforthiin eli koko reittiä ei ajeta. Siellä saa odottaa uutta vaunua (vuoroväli tällä bussilla on puoltoista tuntia). Stoalaisella tyyneydellä asiaan suhtauduttiin, joten ei siinä auttanut muu kun väntää ipodissa volumea kovemmalle ja katsella maisemia. Onneks seaforthista päästiin kuitenkin jatkamaan matkaa lyhyehkön odottelun jälkeen. Too easy.
Illalla oli sählyt ja hyvät sählyt olikin. Meidän tiimi voitti otteluin 2-1, paperilla selvästi kovempaa porukkaa vastaan. Varmaankin änärin playoffseista johtuen monet kävivät aika kovilla kierroksilla. Perusongelma tulee siitä että kanadalaiset pelaavat "lätkää" ilman luistimia eli stagalla rasitetaan ja fyysistä kontaktiakin tulee jonkun verran. Ne jotka tietävät enemmän sählystä niin koittavat pelata "oikeilla" säännöillä. Itse olen siinä jossain välissä. Mark, joka siis järkkää koko hommaa, kypsyi mailarasitukseen totaalisesti ja rupes melkeen hanskaamaan Luken kanssa. No pelien jälkeen kaikki kuitenkin normalisoitui ja bbq meni hyvässä hengessä.
Eilen mentiin duunin jälkeen Nikon kanssa Crossille syömään siihen annoskoostaan kuuluisaan tsekkiravintolaan. Otettiin joku mättöplatteri kahdelle ja olihan siinä tavaraa hieman liiankin kanssa, kyljystä, snitzeliä, makkaraa, ankkaa, perunalättyjä, hapankaalia jne. Toinen huomionarvoinen seikka, puolen litran tsekkibinit 5,5 läditalaa, how good is that. Eli hyvä aasinsilta - vastapaino bussiavautumiselle, erityyppisten ruokapaikkojen kirjo ja edullisuus lämmittää mieltä ja saa unohtamaan pienet vastoinkäymiset.
posted by Paula ja Otso | 02:42
4 Comments:
Hei Otso,
kiva blogi edellistä en ole vielä lukenutkaan. Ravintolakirjohan on toki fantastinen, mutta tsekkiruokavalio vaikuttaa hivenen raskaanpuoleiselta.
V.
Toi sun Tsekkiläinen ruokavaliohan vaikuttaa ihan asialliselta. Pakko oli pistää kommentti, kun paikallistin ihan täältä pohjolan arojen ytimestä (Henrix BBQ Stake House) miehekkään lihatarjonnan paratiisin. Liha-annosten ko'oista löytyy varianssia väliltä 200g - 900g - kyllä noin kilo parillan paistoa kokenutta porterhousea irtoaa noin 40 neuron hintaan. Eli ei täällä pohjolassa hävitä ainakaan annosten koossa, joskin epäilemättä hinnassa tulee kuokkaan.
-Bulmi
Mo,
olin hetken täysin shokissa kun joku oli kommentoinut näitä kirjoituksia. hyvä hyvä. Kohta puoleen nähdään!
Thanks for writing this.
Post a Comment
<< Home