Fly in, fly out

... on buumin aikana useilla kaivoksilla yleistynyt käytäntö. Jengi lennätetään rannikon keskuksista outbackin kaivoksille, tyypillisesti 2 viikkoa hommia, viikko vapaata periaatteella.

Mun viikko kului Queenslandissa. Lennettiin Mt Isaan ja tehtiin sieltä lyhyitä iskuja kaivoksille. Pääsimme myös yöpymään tälläisen fly in - fly out mestan parakkikylässä. Lisäksi outback matkailu oli kivaa.

Osastomme koostui minun lisäksi duunifrendi Jasonista ja hänen yhdestä paikallisesta frendistä, Richardista. Koska aikataulu oli mukavan väljä, matkan varrella Richard näytti meille outbackin nähtävyyksiä ja 4wd:n suorituskykyä. Richardin australialaisen vaimon tyttönimi on muuten Saara Kärkkäinen.

Näyttää siltä että termiitit lopulta valloittavat Australian. Silmänkantamattomiin noita pesiä meinaan näkyi. Poikkeavat suomalaisista muurahaispesistä aika lailla. Ulkokuori on yhtenäinen ja kovaa kun betoni. Kuoresta palasen poisrasittamalla saa näkyviin käytävät ja asukkaat.


Siinä niitä on.


Outotecin asiantuntija rentoutuu outbackin auringossa.


Työpäivät alkavat aikaisin ja kennorivit ovat kauniita aamun sarastaessa.


Saittivisiitin jälkeen mentiin kansallispuiston leirintäalueelle, otettiin kanootti kantoon ja lähdettiin joelle.


Yllättävän vehreää maisemaa löytyi kuivuuden keskeltä. Paikalliset tiesivät kertoa että joen jyrkät penkat pitävät huolta siitä, että krokot eivät viihdy tällä joella. Ruumiinlämmön säätelyn vuoksi kun pitää löytyä hyvä elpymispaikka joenpenkalta, josta pääsee helposti pulahtamaan jokeen vilvoittelemaan ja takaisin. Pakkohan se oli uskoa... joessa iloisesti uiskentelevat pikkulapset rauhoittivat myös.


Pulahduksen jälkeen takaisin päin.


Jason ja Richard päiväbissellä.


Seuraavaksi suuntasimme Cloncurryyn. Mukavan lämpöistä, mutta ei ihan ennätyslukemia kuitenkaan tällä kertaa.


Läheltä löytyi paikallinen nähtävyys, 1984 suljettu uraanikaivos ja poispurettu kaivoskylä. Ei ihan sitä aitoa ghosttownmeininkiä koska talot oli kaikki jyrätty, mutta jalkakäytävät ja talojen perustukset olivat vielä paikoillaan.


Ihan normi avolouhosmeininkiä. Kiersimme louhoksen ja yllätimme kiven takana elpymässä olleen kengurun. Se säikähti varmaan melkein yhtä paljon kuin me.