Väsy

Viikonloppuna ei saanut aikaiseksi päivitystä niin tehdään se nyt työviikon alkamisen kunniaksi. Viime viikko tuli siis eleltyä oman itseni herrana, ku Paula pyöri Tassussa eli Tasmaniassa. Jos viikkoa tulisi luonnehtia yhdellä sanalla niin se olisi väsymys. Kaikkihan sai alkunsa viikko sitten viikonloppuna, elämisen rutiinit menivät totaalisen sekaisin kun piti vääntäytyä Eppingiin yhdeksäksi aamulla pelaamaan pesäpalloa (tiedän, melko epästadilaista). Virallisesti kyseessä oli pesäpalloharjoitukset, tähtäimenä pääsiäisenä pidettävien Suomi-päivien Pesisturnaus, jossa eri kaupunkien joukkueet ottavat mittaa toisistaan. Oli hauskat pelit ja yllätyin positiivisesti kun rutiinia löytyi sen verran etten täysin nolannut itseäni mailan varressa. Suomalaisen tapaan treenien jälkeen mentiin paistattelemaan päivää terrassille. Päivä menikin enemmän tai vähemmän hyvässä seurassa notkuessa ja kotiin hiippailinkin vasta kun pimeä oli jo lasketunut Inner Westin ylle.

Niinpä ensimmäisenä arkiaamuna yksin ollessani nukuin hieman pommiin ja missasin normibussin. Kulkuyhteyksien ollessa mitä on, tälläiset virheet vaativat aina melko radikaalia uudelleenreititystä. Maanantaiaamut on kuitenkin hiljaisia myös tällä puolella maailmaa, joten suurta vahinkoa ei päässyt tapahtumaan. Tiistain myöhäinen säbävuoro ei varsinaisesti poistanut univelkaa, joten hyvin tuli torkuttua bussimatkat.

Torstaina kävin Alfred Hotelin freeroll hold'em turnauksessa, jossa palkintona paikka Pokerdomen viikkoturnauksessa. Oli kyl pitkästä aikaa tosi jees pelata liveä. Kortti ei noussu mitenkään erityisen hyvin mutta perus tight-agre positiosta tuotti sen verran hyvin pientä pottia että löysin itseni finaalipöydästä. Sössin sit itseni ulos tosi nolosti... liian vähän livekokemusta. Flopin jälkeen heads-up, mä positiossa. Kaveri sököttää, mulla naula pimeessä ja naula pöydässä. Perus isoo betsii, kaveri callaa. Turnilla pöytään alkaa muodostua selkeä suoran veto, niin meitsi hätäilee ja betsaa sen vuorolla ... Sääntönä se että mun pitää pelata samaa mitä vastustaja. Kaveri yllättäen sököttää ja mun pakko sököttää perässä. Riverillä lisäkortti suoran vetoon, kaveri laittaa mut all-in. Oon sen verran pot-commited että pakko call... ja pihalle. Leppoisa tapahtuma, mukana oli porukkaa ihan laidasta laitaan. Osa varmaan kävelly mestan ohi ja huomannu ilmaisturnauksen ja päättäny tulla kokeileen onneaan.

Lopuksi kuvien muodossa raportti lauantaipäivän sählyporukan barbequesta.

Pohjoispuolella kaikki on komeampaa.


Keskellä Paul, toinen kanadalainen, joka kiltisti kuskaa meitä kotiin joka tiistai.

Sählyvuoron Chris Chelios, Mark ja vaimo Kate


Nikon sanoin alamme tulla vanhaksi kun lapsia pörrää bileissä melkein yhtä paljon kun aikuisia.


Tietysti pientä tarkkuusvetoskabaa oli tarjolla. Vasemmalla Aussi-Mark, sählyvuoron primus motor ja barbequeisäntä.