Down Underista ei juuri mitään uutta
Laitetaas muutama elonmerkki tänne blogiin.
Mount Isa - Viime viikon lopulla käytiin pomon kanssa Mount Isassa kauppaamassa murkuloita. Päälimmäiseksi mieleen jäi kummallisen huonot kulkuyhteydet Sydneystä. Keskiviikkoiltana lento Brisbaneen, seuraavana aamuna lento Mt Isaan. Perjantaina illansuussa Brisbaneen, taas yötä siellä ja vasta lauantaiaamuna takas. Johtuu kai siitä että Mt Isaan on vain yksi lento päivässä ja Sydneyn lentokentälle viimeiset lennot laskeutuvat ennen klo 23:a illalla. Myöhemmin ei saa, koska kenttä on asuinalueiden keskellä. Ihmiset hermostuvat jos 747 huristelee keskellä yötä pihapalmun latvassa. On tärkeää tietää, että Mount Isa on Pat Rafterin ja Greg Normanin syntymäkaupunki.
Sunnuntai - Kun vihdoin pääsimme liikkeelle, innostuimme tekemään todella pitkän kävelylenkin läpi Erskinevillen ja Alexandrian Redferniin, sieltä Surry Hillsiin kautta keskustaan. Päädyimme Domainiin, jossa tropfest (väittävät olevansa maailman suurin lyhytelokuvafestari) pikku hiljaa alkoi päästä vauhtiin. Vauhti ei tosin päätä huimannut, kun juontajat hehkuivat ja hehkuivat. Yleisö oli selkeästi varautunut tähän, sillä varsin mukavan näköistä piknikmeininkiä näkyi joka puolella. Katsoimme muutaman pätkän alusta, mutta yhdistelmänä aikainen maanantaiaamu ja myöhäinen lauantai-ilta on sen verran riskialtis, että valuimme hyvissä ajoin Circulaarin asemalle ja sieltä kotiin.
Kotipihalla oli aika rutiininkokoinen hämähäkki.
Luin loppuun Westön uuden kirja. Oli aika helmi lukukokemus, bussimatkat meni oikein siivillä. Paula lukee sitä nyt vuorostaan ja ollaankin spekuloitu kirjaa huolella pariin otteeseen... joku suomalainen ohikulkija olisi melkeen saattanut luulla meitä sivistyneiksi nuoriksi aikuisiksi.
Täytyy sanoa että oli jopa parempi kun leijat, ja se on aika paljon. Tietty ko. kirjan lukeminen kaukana Suomesta tuo siihen vielä extrafiiliksen.
Niin, saimme myös sohvan. Saattaa kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta jospa tietäisitte!?!? Ehkä sen jälkeen kun traumaattisesta kokemuksesta on kulunut riittävästi aikaa saatan avautua tänne blogiin hieman.
Mount Isa - Viime viikon lopulla käytiin pomon kanssa Mount Isassa kauppaamassa murkuloita. Päälimmäiseksi mieleen jäi kummallisen huonot kulkuyhteydet Sydneystä. Keskiviikkoiltana lento Brisbaneen, seuraavana aamuna lento Mt Isaan. Perjantaina illansuussa Brisbaneen, taas yötä siellä ja vasta lauantaiaamuna takas. Johtuu kai siitä että Mt Isaan on vain yksi lento päivässä ja Sydneyn lentokentälle viimeiset lennot laskeutuvat ennen klo 23:a illalla. Myöhemmin ei saa, koska kenttä on asuinalueiden keskellä. Ihmiset hermostuvat jos 747 huristelee keskellä yötä pihapalmun latvassa. On tärkeää tietää, että Mount Isa on Pat Rafterin ja Greg Normanin syntymäkaupunki.
Sunnuntai - Kun vihdoin pääsimme liikkeelle, innostuimme tekemään todella pitkän kävelylenkin läpi Erskinevillen ja Alexandrian Redferniin, sieltä Surry Hillsiin kautta keskustaan. Päädyimme Domainiin, jossa tropfest (väittävät olevansa maailman suurin lyhytelokuvafestari) pikku hiljaa alkoi päästä vauhtiin. Vauhti ei tosin päätä huimannut, kun juontajat hehkuivat ja hehkuivat. Yleisö oli selkeästi varautunut tähän, sillä varsin mukavan näköistä piknikmeininkiä näkyi joka puolella. Katsoimme muutaman pätkän alusta, mutta yhdistelmänä aikainen maanantaiaamu ja myöhäinen lauantai-ilta on sen verran riskialtis, että valuimme hyvissä ajoin Circulaarin asemalle ja sieltä kotiin.
Kotipihalla oli aika rutiininkokoinen hämähäkki.
Luin loppuun Westön uuden kirja. Oli aika helmi lukukokemus, bussimatkat meni oikein siivillä. Paula lukee sitä nyt vuorostaan ja ollaankin spekuloitu kirjaa huolella pariin otteeseen... joku suomalainen ohikulkija olisi melkeen saattanut luulla meitä sivistyneiksi nuoriksi aikuisiksi.
Täytyy sanoa että oli jopa parempi kun leijat, ja se on aika paljon. Tietty ko. kirjan lukeminen kaukana Suomesta tuo siihen vielä extrafiiliksen.
Niin, saimme myös sohvan. Saattaa kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta jospa tietäisitte!?!? Ehkä sen jälkeen kun traumaattisesta kokemuksesta on kulunut riittävästi aikaa saatan avautua tänne blogiin hieman.
posted by Paula ja Otso | 00:41
1 Comments:
Sivistymätönkin nuori aikuinen (tai aikuinen ylipäänsä) tietää Greg Normanin mutta kuka on Pat Rafter? Joku menestynyt kengurun pyytäjä? Täällä on -21C aamulla mutta kuulema kevätaurinko lämmittää, no tosiaan, nyt on -18C.
Valoisa aika on kyllä pidentynyt paljon.
Kirjan pitäisi mun osalta olla valmis. Ma iltana lähetin viimeiset korjaukset. Sen jälkeen ei kustantajasta ole kuulunut sanaakaan. Ehkä hän meni junalla viemään CD muodossa olevaa "Rs Poikaa" Tartossa olevaan painoon.Toivon parasta.
Sohva-story kiinnostaa, kuulostaa siltä kuin kuljetuspuolen miehet olisivat joutuneet leventämään ovia moottorisahalla?
t.Markku
Post a Comment
<< Home