Äiti eli mutsi

Aika menee siivillä ja blogi ei pysy perässä. Sen verran monen henkilön suunnalta on tullut moittivia kommentteja blogin hiljaiselosta, että ei kai tässä voi muuta kuin ottaa näppiksen kauniiseen käteen ja alkaa säveltää.

Uutta vuotta edeltävä perjantai oli meidän sydneyläisyyden kannalta merkittävä, kun mutsi saapui tarkastuskäynnille Newtowniin ollen näin meidän ensimmäinen vieraamme. Ensimmäiset päivät menivät rauhallisissa merkeissä, mitä nyt vähän hämähäkkejä pelättiin ja jetlagista toivuttiin hyvän ruoan ja juoman parissa. Samoilla vauhdeilla vaihdettiin vuotta, kolmisin Pyrmontissa syömässä ja Paulan kanssa vielä tjekkaamassa ilotulitteet, luonnehtisin siis normia iisimmäksi uudeksi vuodeksi.

Pyhien jälkeen itselläni oli edessä karu paluu aikaisiin aamuhin ja puuduttaviin toimistorutiineihin. Loma oli yllättäen ollut aivan liian lyhyt, varsinkin kun Sydneyssä on vielä muutama spotti ja aktiviteetti mitä haluaisi tehdä ja nähdä. Naiset sen sijaan jatkoivat turismia omaan rauhalliseen tahtiin, alkuviikosta olivat ihmettelleet meren eläviä fishmarketilla ja rantaa Manlyssä. Vierailun todelliset helmet oli sen sijaan maltettu jättää reissun viimeiselle puoliskolle eli torstaina 4.1 juhlimme Figaron häitä siinä isossa valkoisessa talossa Sydney Harbourin rannassa ja seuraavana lauantaina heitimme naukkailureissun Hunter Valleyhyn.

Figaron häät olivat varsin viihdyttävät, ilmeisesti kevyemmästä päästä skaalaa, jotta vähemmän rutinoituneetkin jaksoivat loppuun saakka. Istuttiin lähes piippuhyllyllä eli melkeen semmoisen purjeen kärjessä siis.

Hunter Valleyn reissu sisälsi Brokenwoodin ja Cooperin viinitilojen lisäksi muun muassa aamukahvit sellaisessa eläinmestassa, jossa kengurut, wallabit, emut ja muut pirulaiset kuljeskelivat vapaana. Ne olivat emuja lukuun ottamatta niin kesyjä että niitä pääsi oikein silittelemään. Se oli oikein hauska mesta, kun taas sitten jotkut muut kierroksen kohteet esim. suklaatehdas olivat lähinnä hoihoi-kategoriaa. Brokenwoodin vissyt olivat aika hyviä, semillon varsinkin.

...

...

Reissun opas oli varsinainen moottoriturpa, mielenkiintoista tarinaa riitti koko päiväksi. Ehkä ihan loppuvaiheessa, kun kaikki oli niin ylitsevuotavan beautifulia, alkoi juroille suomalaisille pikku hiljaa riittää. Selkeästi oikean ammatin oli itselleen valinnut tämä "no worries" kulttuurin kasvatti, nyt toki tiedämme myös kaiken hänen tulevaisuuden suunnitelmistaan. Mutsi oli innoissaan käärmeiden hännänvetotarinoista yms. Lädien perushupiahan on hämähäkki- ja käärmetarinoiden kertominen turisteille.

Voi sanoa että mutsin kotiinpaluun jälkeen siirryttiin vasta todenteolla arkeen, enää ei syöty joka ilta ulkona hyvissä ravintoloissa (kiitos muuten niistä mutsille ja oli muutenkin hauska visiitti). Lisäksi futis- ja sählysessiot alkoivat taas jauhaa tuttuun tapaan. Arkipäivät vietettiin hiljaiseloa Newtownissa. Viime viikonlopuksi Hilkka ja Ian kutsuivat meidät telttaretkelle Wollongongiin, joka on siis pieni kaupunki rannalla Sydneyn eteläpuolella. Lisäksi mukana olivat Michaela, John ja Amanda. Ammuttiin matkaan perjantaina heti duunin jälkeen Ianin bayerilaisella ja teltta oli pystyssä vielä valoisan aikaan. Lepposaa aikaa vietettiin barbequen, fillaroinnin ja uimisen merkeissä. Biitsi siellä oli tosi pitkä ja porukkaa ei juuri ollut eli diggasin siitä melkeinpä enemmän ku Sydneyn rannoista. Kuuma sunnuntaipäivä miljoonan muun ihmisen kanssa hengattiin paikallisessa vesipuistoissa, jossa minusta tuli meidän porukan undisputed water slide champion. Viikonloppu oli hyvää vaihtelua Sydneylle ja kaikinpuolin rentouttava, vaikka auringon takia telttassa tuli hieman kuuma jo kahdeksan aikaan aamulla ja tämmöinen telttailukuli ei pystynyt nukkumaan normaalin tapaan puoleen päivään.

.....

Kunhan Paula kiireiltään ehtii niin lisää kuvia yo. jutuista on varmaan tulossa. Olen ollut hieman laiska kuvaamaan viime aikoina, pahoitteluni siitä.