Duunii, duunii

Kuluva työviikko meni siis pääasiassa Kalgoorliessa eli vaahdottajien piirissä tuttavallisemmin Kalissa. Kyllähän se tuli taas todettua että työelämän puitteissa sitä tuntee vasta todella elävänsä kun 2.5 megawatin SAG mylly pauhaa vieressä, aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta, elohopea huojuu reilussa neljässäkympissa niissä harvoissa saitin varjoisissa paikoissa, nenässä tuntuu vaahdotuskemikaalien tuttu pistävä aromi ja silmien edessä vilistää sarjakommunikointiviestit. Hommat tuli hoidettua eli taas vaihteeksi systeemi jauhaa niinkuin pitää, ainakin seuraavaan puhelinsoittoon saakka. Kalgoorlie on suuruuten päivänsä jo nähnyt viime vuosisadan alun kultaryntäyksessä jolloin asukasluku oli suurinpiirtein sama mitä tälläkin hetkellä, noin 30000 (pari ihan mielenkiintoista detalia täältä). Kaupungista tulee aika paljon mieleen elokuvien villin lännen kaupungit leveine katuineen, mataline taloineen ja saluunatyylisine juottoloineen. Toisaalta paikka muistuttaa myös Kanadan kaivospaikkoja redneck-pickup tiheyden ollessa varsin korkea ja alkuperäiskansan syrjätymisen ollessa oleellinen osa katukuvaa. Kuningataren lädit on hoitanu hommansa täälläkin.

Kaivospiireissä Kalgoorlie kuuluu maineeltaan ihan premium kategoriaan nimien Escondida, Chuquicamata, Norilsk, Impala, Freeport jne kanssa. Kaupungin ympärillä on levoton määrä kaivoksia, niin suljettuja kuin toimiviakin. Mihin suuntaan tahansa lähdet ajamaan on horisontissa vastaanvanlaisia kasoja mitä ao. kuvassa, kaivoksen jätealueita.

Vierailemani kaivoksen lähellä on ollut aikoinaan myös oma kylänsä, jota nykyään ei enää ole olemassa. Paikan lähellä on kuitenkin vanha hautausmaa, jonka ehdin käydä tsekkaamassa ennen lähtöä. Hautausmaalla oli varsin hieno tunnelma, täysin hiljasta, tyyntä ja paahtavan kuumaa.

Keskiviikkoiltana lensin red-eye specialilla yön yli Sydneyyn, torstain "tein töitä" kotoa. Paula lähti perjantaiaamuna tyttöjen kanssa Tasmaniaan viikoksi. Tosin Michaela ja Lea olivat jäänet Whitsundayssille jumiin trooppisen myrskyn takia. Lennot Sydneyyn oli peruttu ja niinpä jäivät perjantaiaamun Hobartin koneesta. Nyt heidän pitäisi olla jo mestoilla ja vuokra-auton ahmia asvalttia. Eilen illalla käväisin Surry Hillssissä, Trinity barissa, gloorihunttaamassa Sydney FC:tä kun vuorossa oli A-liigan välierän toinen osaottelu Newcastle Jetsiä vastaan. Ensimmäisen pelin viime viikonloppuna olimme voittaneet 2-1, mutta nyt tuli kuokkaan aika suvereenisti 2-0. Brosque keräsi kaksi keltaista jo ensi puoliajalla ja lensi pihalle. Dami-Tamin termein Newcastlen intensiteettitaso oli astetta paria korkeammalla. Tänään istunu takapihalla, kuunnellu radiota ja grindannu rollia.