Paula & Iines & Vilma & Otso

formerly known as "Paula & Otso in Sydney" and "Paula & Iines & Otso"

Thursday, December 20, 2007

Tauolle (kirjoitettu 21.12.2007)

Ensimmäinen viikko oli hektinen, töiden lisäksi oli iltamenoja harvasen päivä - Automaatiomanagerin vierailu Perthistä, itsenäisyyspäivä ja duunin pikkujoulut. Kaiken muun ohella piti vielä yrittää olla isäntänä Loulle & Chrissille. Paula tosin auttoi tässä ja päivisin kierteli heidän kanssa tsekkaamassa ne kuuluisat mestat. Onneksi nämä kaakkois-Aasian hostelleissa nuutuneet matkalaiset olivat innoissaan pelkästään asumisesta kunnon kämpässä, pesukone, keittiö, nopea laajakaistayhteys jne. Liian tiukkaa settiä ei siis tarvinnut vetää. Ruoanlaittomahdollisuus innoitti heitä valmistamaan meille illallista muutaman kerran. Tämä ei haitannut meitä.

Kun vihdoin viikonloppu koitti, ei liiasta lepäilystä ollut tietoa vaan vuokrasimme auton ja lauantaina sekä sunnuntaina tehtiin reissuja Sydneyn lähitienoille. Ensin suuntasimme perusmestoille Blue Mountainsilla eli 3 sisters ja Katoomba Falls. Ehdimme illaksi takaisin syömään tapasta suosikissamme (Sabor de Espana) King Streetillä. Kämpillä otettiin Chrisin kanssa vielä muutama Super Dry ja käytiin läpi ne tuhat valokuvaa mitä alkumatkasta (Laos, Vietnam, Thaimaa ja Malesia) oli kertynyt. Ehdottomasti paremman näköistä meininkiä kun Outotecin tomistolla tai Orangessa.

Sunnuntaina ihmettelimme Wild Life Parkissa kenguruita ja muita söpöläisiä. Oikein mukavaa oli, vaikka epäilyttävästi ympärillämme norkoilleet emut lievästi häiritsivätkin piknikkiämme.

Lou ja Chris jatkoivat matkaansa kohti Melbournea ja Uutta Seelantia. Itse suuntasin suoraan Uuteen Seelantiin säätämään maailman suurimpia vaahdotuskennoja, OK300:ia. Nämä maailman suurimmat kennot on varusteltu kaikilla mahdollisilla automaatioherkuilla ja olin käyttöönottamassa niitä. Meidän marketing porukka luotti valokuvaajan kykyihini ja Canon EOS350:eeni niin paljon että sain lisänakiksi räpsiä kuvia maailman suurimmista vaahdotuskennoista ja kaikista niiden mahdollisista kulmista . Eli jos satut törmäämään Outotecin uuten vaahdotuskenno mainokseen kuvat ovat todennäköisesti minun käsialaa. Hommat sujuivat ihan hyvin, mutta silti jouduin venyttämään reissun melkein kaksi viikoiseksi. Niinpä palasin kotin vasta eilen ja jo tänään, tällä hetkellä, istumme Air Vanuatun lennolla NF11 kohti Port Vilaa. Onneksi tämä on siis lomareissu. Eilen matkalle lähtivät jo Juha, You Joung, Niko ja Anna. Ensivaikutelma on kuulemma kuuma, kostea, hikinen...

Sillä välin Paula ehti heittää pienen reissun Edeniin, joku saattaa muistaa sen sarjan paluu Edeniin, siis sinne. Rauhallista oleilua Miman ja Michaelan kanssa, merestä nousi snapperia ja flatheadia.

Edessä on melkein kaksi viikkoa breikkiä duunista mikä tulee kyl tarpeeseen, koska viimeksi lomaa oli toukokuussa.







1 Comments:

Anonymous Anonymous said...

Heipä hei! Kyllähän kiireitä tuntuu riittävän ja lentoja meren yli tehdään tuosta vaan. Meikäläinen sai tyytyä bussiin ja taksiin tuossa iässä - olimme autovihaajia kaikki(motiivi kortin ajamiseen tuli vasta esikoisen eli Otson myötä).Miten Paula uskalsi"palata Edeniin" kun siellä oli niin kamalia krokotiilejä? Tuntuu mukavalta kuulla että pääsitte Vanuatulta onnellisesti Sydneyhin.Onhan se jonkin verran lähempänä sentään ja vähemmän eksoottinen!Suoria Air Vanuatu lentoja olisi ollut NZsta jos olisit tiennyt silloin... t.Markku

19:43  

Post a Comment

<< Home