Xmas... ihq

Joulufiilikseen oli aluksi hieman vaikea päästä, olimmehan niin huolissaan kuinka pukki pääsee meidän luokse kun lunta ei ollut juuri nimeksikään. Loman alku ja perinteiset viime hetken paniikkishoppaukset saivat meidät kuitenkin pikku hiljaa virittäytymään tunnelmaan.

Yhtenä ostospaikkana oli hulppea Queen Victoria Building, jonne lädit olivat raahanneet massiivisen muovikuusen. Täytyihän siitä luonnollisesti ottaa kuva, vaikkakin pidättäydyimme tiukasti itse poseeraamasta kuusen edessä.



Jouluaattoa vietettiin perinteisin menoin Michaelan ja Nathalian luona. Aatto ei ole paikallisille joulupäivän veroinen juhlapäivä, paikallinen alepa (IGA) piti ovensa auki puoleen yöhön niinkuin yleensä. Se ei toki meidän juhlamieltä latistanut vaan kaikki antoivat kykynsä mukaisen panoksen illan onnistumiselle, toki emäntien roolia ei liikaa voi ylistää. Kuten tarjolla olevat ruoat ja juomat, myös se kutsuttujen onnekkaiden joukko oli mukava sekoitus Suomea ja Australiaa. Melbournelaisvivahteen iltaan toi Ianin vierailevat kaverit Ivo ja Nick. Lautaselta löytyi ostereita ja kinkkua ja ehkä jotain muutakin. Kaikki saivat myös lahjoja.


Nakki viuhuu


Vasempi kuva oikealta: Janika, Ivo, Michaela, Anna

Oikeampi kuva vasemmalta: Nick, Niko, Ian, Ivo, Nathalia, Michaela, Anna, Mä

Joulupäivän pyhitimme kotona lorvimiseen, netistä Radio Helsingin kuuntelemiseen ja uusien joululahjojen ihailuun. Illan jo pimennyttyä teimme pitkän kävelylenkin ja kävimme vakoilemassa paikallisten joulunviettoa. Suuria salaisuuksia emme saaneet selvitettyä. Ehkäpä sydneyläiset olivat saaneet vihiä juonistamme ja olivat häipyneet maalle. Toki kreikkalaismumskan kaupassa oli bileet hektisimmillään kun hiippailimme kotia kohti (kuva alla).



Tapaninpäivä aloiteltiin lomalaisen laiskuudella. Kesken puolen päivän aamukahvin tuli kutsu lähteä Coogeelle notkumaan. Päivän kuningasidea oli kävellä koko matka läpi eläväisten lähiöalueiden.


Paula suunnittelee kävelyreittiä

Vaikka kaikki matkan varrelle osuneet tehtaanmyymälät ja varastorakennukset eivät olleetkaan siitä mielenkiintoisimmasta päästä osoittautui vajaan puolentoista tunnin lenkki oikein virkistäväksi... paikalliset nyökyttelivät ymmärtäväisinä kuullessaan.
Rannalla porukka elpyi ja kivenheiton päässä grillit hehkuivat.