Aira ja Paavo II - Isku Newcastleen

Viikonloppuna otettiin auto alle ja lähettiin cruisaan. Pitkään aikaan kun ei kunnon kaupunkiliikenteessä ollut ajanut niin ajointoa oli kuin joskus silloin tuoreena kortinhaltiajana reilu kymmenen vuotta sitten.

Lauantaina suuntasimme ensin Hunter Valleyhyn. Taivas oli täysin harmaa ja vettä satoi, eikä sinä päivänä sää muuksi muuttunut. Niinpä keskityimme maisemien katseluun korealaisen perheauton kyydistä. Toki pysähdyimme pari kertaa kahville ja lisäksi tutustumaan johonkin kyläkirkkoon. Hunterin varsinaisen tavaramerkin, viinitilat, jätimme tällä kertaa vähemmälle, maistelijoita kun olisi porukassa ollut sen verran vähän. Onnistuneen rundin kruunasi muutamat tienvarrella bongatut kengurut.



Illaksi saavuimme Newcastleen, jonka maine idyllisenä kulttuurikaupunkina on samaa luokkaa kuin englantilaisen kaimansa. Täytyy kuitenkin sanoa että koimme positiivisen yllätyksen. Keskustan vanhat talot olivat tunnelmallisia ja meri on aina kiva. Lauantai-ilta oli pikkukaupungin tyyliin hiljainen. Insinööriä tietysti lämmitti ympäristön industriaalimeininki, isot rahtilaivat, ratapihat yms.



Tosi aussilaisina suuntasimme sunnuntaiaamusta Bar Beachille nauttimaan aamiaista. Tässä merellisessä ympäristössä kohtasivat myös sopusoinnussa Newcastlen kahdet kasvot, uusi surffikulttuuri ja perinteinen hiiliteollisuus (kuva alla). Toki nykypäivänäkin Newcastle on maailman suurin hiilen vientisatama.



Sunnuntaipäivä pyörittiin Newcastlen pohjoispuolella. Käytiin pyörähtämässä jäätelöllä Nelson Bayssa ja häiritsemässä pelikaanin rauhaa Soldier Pointissa. Ennen kotiinlähtöä käytiin uimassa ja ihmettelemässä dyynejä Stockton beachilla. Täl kertaa kyseessä oli siis vaan joku reilu 30 kilsaa pitkä ranta, että mahtuihan sinne just ja just uimaan.